Pääskyt

 Liekö pääskyjen upea lentotaito saanut minut haikailemaan niiden sulokkuutta taivaan sinessä, vai taloni kiinteistön nimi, mikä viittaa pääskyihin.

Takautumia omasta elämästään on hankala seurata, eritoten mieltymyksiin johtavia, silti olen aina ihaillut pääskyjä ja kysyttäessä mikä lintu haluaisin olla, vastaus on pääsky.

Vanhan mökkini historia vie 1970-luvun alkuun, jolloin rakennuttajan puoliso ei viihtynytkään paikalla ja myi sen isoisälleni. Hän oli antanut mökille nimen liittyen ilmeisesti verannan kaiteen pääskysiluettiin, koska ainoat pääskyset – törmäpääskyt (Riparia riparia) – pesivät läheisellä hiekkakuopalla.

Ehkä noiden pääskysten rupatteleva, hiljainen laulu liitäen järven yllä ruokaillen tai samanlainen kiintymys kuin minulla, sai henkilön nimeämään mökin mieleisekseen.

Karjalaiset isovanhempani saivat rintamamiestalon valmiiksi 1952, minkä mahdollisti 1945 voimaan astunut maanhankintalaki (MHL). Lapsuudestani muistan, kuinka mummoni ei voinut sietää pääskyjen pesiä talon räystäiden alla, vaan hän hävitti ne pitkän kepin avulla. Tuolloin todennäköisesti oli kyseessä räystäspääskyt (Delichon urbicum).

Aikuistuttuani huomasin joka kesä haarapääskyjen (Hirundo rustica) kiinnostuvan vanhan mökkini verannasta, muttei kiinnostus johtanut pidemmälle. Eräänä kesänä toin jopa savea rantatörmälle, kun ei sitä näillä main ole. Sekään ei saanut niitä pesimään. 

Eräs käsistään taitava maanviljelijä rakensi pyynnöstäni haarapääskyille ensimmäisiä tekopesiä huovasta ja puusta. Pari pesää kiinnitettiin mökin eteläpäätyyn, muttei ne kelvanneet kuin harmaasiepolle (Muscicapa striata).

Jossakin vaiheessa ystäväni rakensi jopa tervapääskylle (Apus apus) pesän ja kiinnitti sen korkealle männyn runkoon avoimelle paikalle. Toiveena oli saada edes tervapääsky pesimään. Tervapääsky luetaan kuitenkin kiitäjiin (Apodiformes), suomenkielinen nimi johtaa harhaan, kun sen pitäisi kuvata mestarillista ilmaherruutta. Tänäkään päivänä pesässä ei ole pesinyt pääskyä, oli etuliite mikä hyvänsä.

Vanha mökkini purettiin 2022, ja valitsin uuteen taloon nimen ja kaikkien näiden muistojen mukaisesti tapetiksi haarapääskyt. Niin ne ovat lennelleet seinälläni nyt neljä vuotta.

Haarapääsky -tapetti (Swallows Pebble) Sandersonin kokoelma Vintage ja One Sixty.  Lähde: Seinäruusu  

Joten sain osoittaa pääskyihin vain etäistä, maanläheistä ihailua ja kunnioitusta vieraillessani maataloissa, joissa niillä oli pitkä pesimähistoria tai kartoittaessani minulle uusia törmäpääskyjen pesimäharjuja, kun paikallisella hiekkakuopalla pesineen yhdyskunnan pesät tuhottiin kesken kaiken, eikä yhdyskunta enää palannut pesimään.

Ostin Luontokaupasta huhtikuussa haarapääskyn betonisen pesämaljan viimeisenä kädenojennuksena kuin eleenä:"Tänne olette enemmän kuin tervetulleita".

Muutaman päivän pesämaljan paikalleen asentamisen jälkeen haarapääskyt taas ilmestyivät pitkältä muuttomatkaltaan trooppisesta Afrikasta Suomeen. Toisteisesti ne osoittivat mielenkiintoa taloani kohtaan viihtyen pidempään kuin normaalisti.

Kaksi viikkoa sitten haarapääskyt alkoivat muurata omaa pesää taloni seinään, muttei pesä pysynyt kasassa ilman savea tai korsia, sen sijaan ne yrittivät pesänmuurausta mullasta ja havunneulasista.

Luonto osaa aina yllättää! Kun pääskyt totesivat pesänrakennuksen toivottomaksi, ne hyväksyivät vihdoinkin betonisen pesämaljan.

Tätä kirjoittaessa niillä on munintavaihe menossa.