Tienpientareet ovat nyt valloittavan värikkäitä, reheviä kukkaniittyjä ennen kuin niittokone ehtii tehdä niistä selvän. Pyöräillessä ehtii jopa nähdä kukissa vierailevia tai niiden yllä tanssivia, kieppuvia perhosia (Lepidoptera). Kuluneella viikolla ohitin ohdakeperhosen (Vanessa cardui), joka ei siis talvehdi lainkaan Suomessa, vaan on vaeltanut tänne peräti Etelä-Euroopasta tai Pohjois-Afrikasta.
Nosta jalka kaasulta: perhonen ylittää tien.
Eeva Kilpi vuodelta 1987
Kotimatkalla huomasin vastaantulevalla kaistalla pienen harmaan kiven, joka sai linnun muodon, kun tarkastelin sitä hieman pidempään. Se olikin västäräkin (Motacilla alba) poikanen. Emojen huolestunut ääni oli kuulunut jo aamulla ohittaessani paikkaa. Silloin se kuului tietä vierustavasta jyrkästä mäestä, josta vuosia sitten löysin sattumalta västäräkin pesän. Käänsin pyöräni ja hätistelin linnunpoikasen tien sivuun, sillä se olisi auttamattomasti jäänyt auton liiskaamaksi. Ensin se lensi tietä reunustavaa kaidetta päin, mutta pudottautui sitten ruohikkoon ja jatkoi vaappuvaa matkaansa jalkaisin kohti rantapusikkoa. Näin sain jatkettua poikasen elämää edes muutaman kiihkeän sydämenlyönnin pidempään.
Näihin maisemiin on jo toista kesää asettunut asumaan käki, jolla on poikkeuksellinen kukunta. Normaali koiraskäen kukuntahan on 'kuk-kuu', mutta tälle kaverille on pinttynyt lauluvirhe, jossa ensimmäinen tavu on epämääräinen kurkun korina ja jälkimmäinen on normaali 'kuu' eli jotenkin näin 'krr-kuu'.
Käkiaiheista musiikkia:
- Frederick Delius: On Hearing the First Cuckoo in Spring
Vai olisiko se lintujen murretta, sillä talitiaiset (Parus major) ovat jo pitkään lyhentäneet lauluaan varsinkin kaupungeissa 'ti-ti-tyystä ti-tyyksi tai vain tyyksi' ilmeisesti taustamelun ja energiansäästön vuoksi. Joskus kauan sitten kuulin keväällä Tampereen Kaupin metsässä kulkiessani talitiaisen laulavan Nokia Tunea. Varmaankin se oli pesäpoikasaikana altistunut kännykän soittoäänelle. Lähde: AI.
Punakylkirastailla (Turdus iliacus) on tieteellisesti todennettu erilaisia, jyrkkiäkin murrealueita laulussaan. Minullekin tuotti aloittelevana lintuharrastajana aluksi päänvaivaa tunnistaa punakylkirastaan laulu Tampereella ja esimerkiksi täällä Keski-Suomessa, kunnes kuulin Topi Linjaman tekemästä tutkimuksesta. "Laulun peruskaava on kaikkialla sama: kolmesta kuuteen kuuluvaa tavua, jotka voivat nousta, laskea tai polveilla eri tavoin. Niiden jälkeen lintu livertelee hiljaisemmalla äänellä. Toisilla alueilla punakylkirastaan laulu kuulostaa surumieliseltä, toisilla iloiselta." Lähde: Kaleva 14.6.2008.
Ruusut (Rosa) tuoksuvat lähes humalluttavasti puutarhoissa näihin aikoihin. Kesä on nyt tulvillaan silmiä hivelevää kauneutta, tuoksuja, linnunlaulua, lämpeneviä uimavesiä ja auringonvaloa. Pysähdyhän hetkeksi tämän kalliin asian äärelle! |
| Joen sammaloitunut kivi 7.6.2026 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti