Huomaamaton 3

  Talvi heitti pakkasvaipan Suomen ylle pariksi kuukaudeksi Hannes-myrskyn myötä. Tiukka pakkasjakso kuivatti lumisateet, eikä lumipeite juurikaan kasvanut. Lumisateet, jos niitä saatiin, olivat kevyttä pakkaslunta. Tuuli puhalsi sataneen lumen taivaantuuliin. Pysyvä lumi peitti kenttäkerroksen vain vaivoin keskisessä Suomessa. 

Maastossa säilyivät vähäisen lumen ansiosta reitistöt kävelijöille avoimina koko talven. Perhospolkua kulkiessani usein mietin, miten Repa pärjää kenttäkerroksessa ohuen lumipeitteen suojaamana, kun pakkaset paukkuivat kovina.

Helmikuun lopulla alkoi pitkä pakkasjakso nopeasti lauhtua ja olematon lumipeite huveta. Yritin vielä käydä luistelusuksilla hiihtämässä järven jäällä koirieni kanssa 12.3.2026, kun huomasin olevani tämän tästä nilkkojani myöten kohvassa ja muutin suunnitelmaani aamulenkin suhteen.

Perhospolun kangas oli riisuutunut lumesta, ja Repa paljastui minulle lähes 2,5 kuukauden mittaisen kohmeisen piilottelun jälkeen. Tervetullut ja kaunis lohdutus epäonnistuneesta hiihtoyrityksestä.

Repa 14.3.2026, klo 20:29

Parin päivän aikana Repa oli siirtynyt kanervalta (Calluna vulgaris) puolukan varvulle (Vaccinium vitis-idaea), joten se oli elossa (vertaa postauksen Huomaamaton 2 valokuvaa tähän postaukseen)!

Muutaman päivän kuluttua löysin toisen talvehtivan sitruunaperhosen (Gonepteryx rhamni). Olin koirieni kanssa iltalenkillä otsalampun valossa. Metsässä pimeällä kulkiessa katse viistää maata, jotta maaston epätasaisuuksiin ehtii reagoida kompuroimatta. Kuinka ollakaan otsalamppuni valokeila ja eritoten silmäni osuivatkin tutunnäköiseen perhoseen kenttäkerroksessa. Olin lähtenyt kiertämään polkua pitkin, jota en ollut kulkenut koko talvena enkä ollut ottanut kännykkää mukaani. Heti seuraavana päivänä kävin valokuvaamassa perhosen ja annoin sille nimen Kajo.

Kajo 24.3.2026

Olin kuin tuomiopäivän oraakkeli, sillä minua alkoi huolettaa perhosten aikainen herääminen, kun niiden ravintokasvit olivat vielä kimmoisassa talviasetuksessa. 

Selvittelin, kuin itseäni vakuuttaakseni, talvehtivien perhosten lentoonlähdön edellytyksiä, ja päiväperhoset tarvitsevat auringonpaistetta ja vähintään +10°C lämpötilaa. Perhosten lentolihasten lämpötilan on oltava vähintään +30°C – +35°C, jotta ne pystyvät lentämään. Perhonen pystyy siipiään värisyttämällä nostamaan ruumiinlämpöään. Lähde: AI

Maaliskuun loppuun mennessä molemmat perhoset olivat lähteneet lentoon. Niiden elinkaareen kuuluun talvehtimisen jälkeen parittelu ja naarailla muniminen ravintokasville, kuten paatsaman (Frangula alnus) silmuille tai lehdille. Sitten ne kuolevat. Tätä kirjoittaessa sekä Repa että Kajo ovat jo kuolleet. Toivottavasti ne pääsivät jatkamaan tehtäväänsä eli sukuaan.

Perhoset haltuunottivat elämäni muutamiksi viikoiksi. Niiden vihreä väri assosioi Käärijän (Jere Mikael Pöyhönen) ja limen väriin. Sama vihreys valtaa luonnon näin keväisin. 

Äitini opetti minua käyttämään sitruunan (Citrus limon) sijasta limettiä, (lime) (Citrus aurantiifolia) ruoanlaitossa ja leivonnassa.

Nykyisin joka kerta nähdessäni lentävän sitruunaperhosen, sillä on suurempi merkitys kuin vain: "ahaa, perhonen"! Minulle tulee perhosten, minkä vaan perhosten lennosta mieleen Lakmé ooppera (1883) Delibes: Kukkaduetto "Viens Mallika - Dôme épais le jasmin".

Tarina sitruunaperhosista on säikeitä elämästäni.

Muita assosiaatioita:

Steffen Morrison: You've Been Hit By a Butterfly (2020).

Giacomo Puccini : Madame Butterfly -ooppera (1904).

Liian paksu perhoseksi (Hardly a Butterfly) elokuva (1998) Sisko Istanmäen samannimisen romaanin (1995) pohjalta.